Flaming Jasmin "Jassu"
Shetlanninponi
Tamma
s. 5.5.1996
Ennätykset: 2.35,5aly - 2.37,0ly
Varsa: Varikon Venla
Hoitoponi 9/2011 ->
Jassu on minulle jo entuudestaan tuttu poni. Vuonna 2008 hoidin sitä parin kuukauden verran, homma kuitenkin tyssäsi pitkään matkaan. Olin silloin niin nuori, etten uskaltanut yksin busseilla kulkea, ja näin ollen isäni toi minut aina, ja myös haki. Eli yhden tallipäivän aikana hän ajoi 4krt saman välin. Bensaa meni liikaa, ja bussilla en uskaltanut.
Kuitenkin vuonna 2011 tiemme taas yhdistyi, kun Jassulle haettiin hoitajaa. Otin yhteyttä ja tässä nyt ollaan.
Jassu on varsin tammamainen yksilö sille päälle sattuessaan, mutta kuitenkin äärimmäisen kiltti. Se ei pure eikä potki, ellei tunnu pahalta, mutta silloin kai se on jokaisen kaviokkaan normaali käytös. Poni on paksu kuin tynnyri, muttei se menoa haittaa. Ruoka on siis tämän ponin elämä, ja taluttaessa se hidastaa menoa.
Jassun kanssa pääasiassa ajetaan. Pellolla voi juoksuttaa myös ja teillä kävellä, mutten koe niitä tarpeelliseksi. Ehkä joskus, kesällä varmaan pesun jälkeen jne. Pidetään myös raveissa lapsille talutusajoa/-ratsastusta. Ajaessa Jassu toimii vaihtelevasti. Kuka vaan ei voi mielestäni sillä ajaa, kun välillä toimii kuin unelma, ja välillä saa tapella kynsin ja hampain. Jassu oli minulle pari ensimmäistä kuukautta todella kiltti ajaessa, teki miten minä sanoin eikä niinkuin itse.
Marraskuussa meidät yllätti kaksi sutta jahtaamassa peuroja mettälenkillä. Jassu otti tilanteen suht lunkisti, mutta sen jälkeen ollut hyvin säikky. Jäi siis traumat.
Marras-joulukuun aikoihin siitä alkoi tulemaan vihainen ajaessa. Heitti ympäri koko ajan, lähti viemään satalasissa pukkeineen päivineen. Pari viikkoa ekasta kerrasta se loi varsan etukäteen, eli sai keskenmenon. Silloin se oli pahimmillaan, hoitaessa myös oli kiukkuinen, ja kerran jopa yritti potkaista. Taisi masu olla kipeä silloin.
Nykyään se kulkee pääasiassa nätisti. Viemään se ei enää lähde, mutta ympäri saattaa heittää välillä. Mennään siis mettälenkkiä yleensä jonka pituus on n. 2km, ja sitä kierretään ympäri kuin kenttää. Risteys kohdassa kotiin vaiko lenkille tulee joskus tappeluja, mutta harvemmin enää. Myös säikky se on, mitä mainitsin, ja kovassa vauhdissa tulevat äkkijarrutukset ei ole kivoja, polvet muistavat ne pitkään.. :D
Varsa: Varikon Venla
Hoitoponi 9/2011 ->
Jassu on minulle jo entuudestaan tuttu poni. Vuonna 2008 hoidin sitä parin kuukauden verran, homma kuitenkin tyssäsi pitkään matkaan. Olin silloin niin nuori, etten uskaltanut yksin busseilla kulkea, ja näin ollen isäni toi minut aina, ja myös haki. Eli yhden tallipäivän aikana hän ajoi 4krt saman välin. Bensaa meni liikaa, ja bussilla en uskaltanut.
Kuitenkin vuonna 2011 tiemme taas yhdistyi, kun Jassulle haettiin hoitajaa. Otin yhteyttä ja tässä nyt ollaan.
Jassu on varsin tammamainen yksilö sille päälle sattuessaan, mutta kuitenkin äärimmäisen kiltti. Se ei pure eikä potki, ellei tunnu pahalta, mutta silloin kai se on jokaisen kaviokkaan normaali käytös. Poni on paksu kuin tynnyri, muttei se menoa haittaa. Ruoka on siis tämän ponin elämä, ja taluttaessa se hidastaa menoa.
Jassun kanssa pääasiassa ajetaan. Pellolla voi juoksuttaa myös ja teillä kävellä, mutten koe niitä tarpeelliseksi. Ehkä joskus, kesällä varmaan pesun jälkeen jne. Pidetään myös raveissa lapsille talutusajoa/-ratsastusta. Ajaessa Jassu toimii vaihtelevasti. Kuka vaan ei voi mielestäni sillä ajaa, kun välillä toimii kuin unelma, ja välillä saa tapella kynsin ja hampain. Jassu oli minulle pari ensimmäistä kuukautta todella kiltti ajaessa, teki miten minä sanoin eikä niinkuin itse.
Marraskuussa meidät yllätti kaksi sutta jahtaamassa peuroja mettälenkillä. Jassu otti tilanteen suht lunkisti, mutta sen jälkeen ollut hyvin säikky. Jäi siis traumat.
Marras-joulukuun aikoihin siitä alkoi tulemaan vihainen ajaessa. Heitti ympäri koko ajan, lähti viemään satalasissa pukkeineen päivineen. Pari viikkoa ekasta kerrasta se loi varsan etukäteen, eli sai keskenmenon. Silloin se oli pahimmillaan, hoitaessa myös oli kiukkuinen, ja kerran jopa yritti potkaista. Taisi masu olla kipeä silloin.
Nykyään se kulkee pääasiassa nätisti. Viemään se ei enää lähde, mutta ympäri saattaa heittää välillä. Mennään siis mettälenkkiä yleensä jonka pituus on n. 2km, ja sitä kierretään ympäri kuin kenttää. Risteys kohdassa kotiin vaiko lenkille tulee joskus tappeluja, mutta harvemmin enää. Myös säikky se on, mitä mainitsin, ja kovassa vauhdissa tulevat äkkijarrutukset ei ole kivoja, polvet muistavat ne pitkään.. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti